Tuleva aviovaimo löysi ikään kuin puolivahingossa tumman violetit/burgundinväriset kengät ja sävy sävyyn olevan laukun. Tästä sitten lähti häiden värimaailman rakentuminen. Kuten sivuilla olevista kuvista voi nähdä niin aika kivaltahan tuo violetti näyttää - eihän se Deep Purple ole väärää :)

Koskapa violetti on sitten valittu väri niin eteen tuli seuraava ajatus - pitäähän minulla, sulhasella, olla värisävyyn sopiva pukupaita ainakin. tämähän tietenkin tarkoittaa myös ettei frakkia oikein voi käyttää, siihen kun ei tahdo oikein löytyä kuin valkoiset frakkipaidat. Ja frakin teettäminen tai edes sen paidan teettäminen ei tuntunut kovinkaan järkevältä ajatukselta - mitä violetilla frakkipaidalla tekee häiden jälkeen? Piti vähän miettiä lisää ja iskikin sitten omasta mielestä kuningas-ajatus - ihan ilman kuningas alkoholin osuuttakin - eli mitä jos on tumma puku ja siihen sopiva liivi? Se näyttää jo hyvinkin tyylikkäältä olematta silti liikaa ja sitä voisi sitten käyttää myös jälkeenpäin tilaisuuksissa jotka vaatii juhlapukeutumista.
Eli piti siis tarkistella tilannetta - hyväksi onneksi olen uudistanut pukujani viime vuosina. Käymällä pukukaupassa katsomassa selkisi että yhteen minulla olevista puvuista löytyykin yhteensopiva liivi ihan suoraan - JES! Eipä tarvitse siis ostaa kuin liivi ja sopiva paita! No liivi piti kuitenkin jättää odottamaan palkkapäivää vielä, mutta ei hätää, sillä kyseessä oli vakiomalli mitä aina pidetään varastossa. Tosin ei ole kiva olla vain vakiokamaa - itse ainakin haluan mieluummin olla positiivisesta ainutlaatuinen...Ainutlaatuisuus vaatteissa vain maksaa hippusen liikaa täällä Pohjolassa, tai sitten vain palkkatuloni ovat liian pienet...

Koitti sitten palkkapäivän aika ja eikun paitametsästykseen, nyt kun oli selvä että mistä liivi löytyy. Jotta homma ei olisi niin tylsää niin pyysin kaverini mukaan matkaan. Morsian olisi kyllä muuten lähtenyt mutta hän olikin kovassa flunssassa tuolloin, jäi siis omalle kontolle löytää sopiva vaatetus. Aamusta ensin salille ja sitten menoksi! Jotta sävy nyt varmastikin olisi oikea niin otin sitten tuon käsilaukunkin matkaan. Jo poimiessani kaverini kyytiin rupesin aavistelemaan että mitä tästä päivästä oikein tulisi - kaveri nimittäin huomasi laukun ja piikitteli heti - eikös miehellä ole reppua taikka salkkua kun naisen käsveskaan on vaihtanut. Totesin siihen vain että pakko se on häissä pitää tietty värimaailma pystyssä ja näin on nyt ainakin värimalli mukana.

Ajelimme sitten kauppakeskukseen ihmettelemään paitoja. Ensimmäisenä vuorossa oli sitten miestenvaateliike joka löytyy nykyään melkein joka kaupungista...Heti ovesta astuessani, käsilaukku kädessä niin miesmyyjä toteaakin "Nätti laukku sulla". tiskin takana oleva naismyyjä tirskahtaa ja joutuu laittamaan käden suun eteen kun näemmä nauratti niin. Hetken päästä hän siirtyikin hihitellen takahuoneen puolelle kun minä naama punasena selitän myyjälle että "eikun haluan tämän laukun värisen paidan". "Jaahas, siirrytään siis tähän suuntaan". Myyjä esitteli paitoja ja yksi liila paita sieltä löytyikin mutta se oli aivan liian kirkas. Toinen taas oli liian rusehtava joten päädyimme kaverini kanssa vaihtamaan toiseen liikkeeseen.

Toisessa liikkessä olikin sitten vastassa naismyyjä, joka heti myös kommentoi laukkua(ni) "Siisti veska, hei!", minä siihen että "Nojoo, tämä on nyt mukana jotta saan oikean värisen paidan häihin". "Aijaa, selvä, muutama tuontyyppinen löytyykin". Lykkäsin kaverilleni veskan ja totesin että "häpeä nyt sinäkin vähän kun niin naurattaa" kun kaveri vedet silmissä kuunteli minun selityksiäni miksi raavas partasuinen mies kävelee naisten käsilaukku kädessä. Siiryinkin kokeilemaan juuri oikeanväristä silkkipaitaa mutta leikkaus ei kyllä ollut lainkaan onnistunut. Kaulus oli aivan liian korkea, tuli mieleen melkeinpä sellainen suojakauluri mitä laitetaan niskavammaisille. Lisäksi paita kupruili rinnan päällä aivan oudosti. Myyjä tietenkin kehui kuinka hyvin se istuu ja että oli juuri oikean kokoinen. Siihen totesin vain että katselen vielä muualta ja palailen sitten mikäli aihetta on...

Seuraavassa liikkeessä otinkin aloitteen omiin käsiini, heti sen jälkeen kun naismyyjä jo kysyi että voiko auttaa. "Joo, kiitos tarvitsen tämän kassin värisen paidan häihin. Violetti on meidän värimme" "no selvä sitten ymmärrän miksi sulla laukku on matkassa. Itse menin naimisiin viime kesänä ja suunnittelin kyllä väritkin tarkkaan" YES! Kerrankin sitten ei tullut mitään vinoilua tästä käsilaukusta. Myyjä jopa löysi minulle sopivan paidankin, sitten meinasi iskeä paniikki kun ei ollutkaan esillä oikeaa kokoa...Sen siitä saa kun on pienikokoinen mutta harteikas...No takahuoneen puolelta sellainen löytyikin, kyseessä oli paitapaketti jossa oli solmio ja paita. Solmio ei kyllä oikein sopinut paidan kanssa ja pienen neuvottelun jälkeen myyjä suostuikin sen vaihtamaan toiseen paremmin sopivaan. Kivaa palvelua, jopas jotakin!
Sitten iskikin seuraava ongelma - bestman oli myös lupautunut pukeutua samoihin väreihin, ja olimmekin sopineet että ostan hänelle paidan samalla kuin itselleni. Mutta kas kas, oli unohtunut kysyä hänen paitakokoaan. Suurinpiirtein samankokoinen kuin minäkin, vähän kapeammat harteet vain. No eikun puhelin käteen ja soittelemaan...Kaverihan ei vastaa tietenkään, joten soitto hänen vaimolleen. Vaimokaan ei vastaa....Noh, päädyin sitten ostamaan hänelle numeron suuremman kuin itselleni, tuntuu kuitenkin että hän on vähän isompi kuin minä. Saimme myyjältä luvan vaihtaa paidan mikäli koko ei sitten sovikaan. Kaverini kanssa poistuimme paikalta ja menimme kohti kahvilaa kun bestmanin vaimo soitti - pieni selvitys ja kokokin oli varmistettu. Tämä tietenkin tarkoitti että takaisin liikkeeseen - bestmanin paitakoko oli sama kuin minulla! Hämmästyttävää suorastaan. Olimme juuri vaihtaneet paidan kun bestman itse sitten soitti. Selitin hänelle asiaa ja toisessa päässä luuria kuului kamalaa naurua - "hyvä että soitit vaimolle, en olisi tiennyt paitakokoani kun vaimo aina ne ostaa". Heh, voihan tämän näinkin hoitaa. Nyt oli siis kaksi samanlaista paitaa solmioineen joten mission accomplished. Ja käsilaukku oli visusti tungettu samaan kassiin paitojen kanssa, poissa ihmisten ilmoilta.

Paitojen jälkeen tulikin sitten sen liivin vuoro. Noh, eihän tuolla liikkeessä ollutkaan kokoja. Onneksi myyjä sieltä soitti seuraavan kauppakeskuksen vastaavaan liikkeeseen ja sieltä löytyi L-kokoinen liivi. Jee, vielä kun tuo kauppakeskus oli kotimatkan varrella. Sinne siis ja jätettiin suosiolla kahvittelut siihen kauppakeskukseen. Miestenvaateliikkeeseen siis ekana, liivit mukaan, kokeilu ja kassalle - näin se menee kun tietää mitä haluaa! Sitten kahville ja kotiin. Eipä mennyt kuin 5 tuntia tähän hommaan, phuuh...

Jokuhan oli tehnyt hienon Powerpoint esityksen tästä miten miesten ja naisten vaateostaminen eroaa toisistaan. Esimerkkinä käytettiin housujen ostamista:
Miehen osuus: Mies menee vaatekauppaan, sinne hyllylle jossa on housuja tarjolla. Kertoo myyjälle kokonsa ja haluamansa värin ja kokeilee housuja ja tulee kaupasta pois maksaen housut noin 20 minuutissa. Saldo 60€.
Naisen osuus: Nainen soittaa pari ystävärtä mukaan ja menee kauppakeskukseen. Kiertää useamman paikan eikä löydä kuin yhden paidan. Ostaa paidan jonka jälkeen suunnataan kahville jotta jaksaa tehdä ostokset loppuun. Kierretään 5 liikettä lisää ennenkuin ensimmäisessä liikkeessä ollaan takaisin ja sieltä löytyy nyt uuden paidan kanssa yhteensopivat housut. Ostaa housut ja siihen sopivat korut viereisestä kaupasta ja tulee kotiin. Aikaa meni 6 tuntia ja rahaa meni 360€.
Mikä oli sitten tarinan opetus? No se että naisen tuntihinta on alhaisempi kuin miehen. Mies siis käyttää tunnissa 60/20*60€=180€/h. Kun taas nainen 320€/6h=53€/h. Kulutusnäkökulmasta siis miehen tapa ostaa vaatteita on paljon paljon kalliimpi....
Miehenä minulla on kyllä pieniä vaikeuksia tämän naisten ostokäyttäytymisen analysoinnin ja ymmärtämisen kanssa - jos ensimmäisessä kaupassa on sopivat housut niin miksi kiertää vielä 5h lisää vain palatakseen alkupaikkaan ostoksille?? Tämän kun joku onnistuu minulle joku päivä selventämään niin voin myydä ajatusta muille miehille kalliilla hinnalla - vaikkapa vain markkinointitarkoituksiin.

Noh, nyt on sitten minun puvustukseni valmista: puku, liivi, paita. Kengät löytyy jo ennestään. Oikeastaan tämä vaatii vain uudet kalvosinnapit ja solmioneulan. Eiköhän sellaiset löydy jossain välissä. Nyt pitää vain jännittää että mitä löydetään morsiamelle päälle pidettäväksi - hän kun ei ainakaan mekkoa halua...

Tällaisia blogituksia tällä kertaa, Sulhanen